Ajankohtaista‎ > ‎

Lausunto vesienhoitosuunnitelmasta 2022-2027

Iijoen-Oulujoen vesienhoitosuunnitelma 2022-2027 ja siihen liittyvä toimenpideohjelma Kalimenjoen osalta

Kellon kyläyhdistyksen lausunto 10.5.2021

 

 

Kellon kyläyhdistys on seurannut yli kymmenen vuotta Kalimenjoen tilaa ja keskustelua siitä. Kellon kyläyhdistys on teettänyt 2011 Kalimenjoen tilan perusselvityksen, osallistunut Suomen ympäristökeskuksen maksuhalukkuus -kyselyyn ja KaLiVesi-hankkeeseen 2018-2020. Kalimenjoki kuntoon! -sivustolla on julkaistu laajalti Kalimenjoki-asiaa. Koko ajan olemme toivoneet, että Kalimenjoki noteerattaisiin jokena sekä kokonsa että nimensä puolesta myös vesiensuojelun parissa.  Tämä paikallinen toive ei ole tavoittanut vesienhoitosuunnitelmaa vieläkään.

Mielestämme tavallisen käyttäjän näkökulmasta joen veden laadun kehitys on ollut heikkenevää aina 1970-luvulta alkaen. Joen virkistyskäyttö on hiipunut joen tumman värin, ajoittaisten hajuhaittojen ja ekologisen tilan takia. Joki on ollut ja on liki kalaton (kevätkutuisten nousuja lukuun ottamatta), ravuton ja uintikelvoton.  Vesikasvillisuutta on niukasti, samoin pohjaeläimiä. Joen tila tuntuu paikallisesta asukkaasta heikommalta kuin erilaiset mittarit tuntuvat sanovan. Kalattomuus ja heikko pohjaeläimistö on ELY-keskuksenkin tutkimuksissakin todettu (Jermi Tertsunen 9.1.2018 KaLiVesi- hankkeen tiedotustilaisuudessa).

Olemme seuranneet erityisesti Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen ponnisteluja Jäälinjärven tilan parantamiseksi, ja olemme tutustuneet yhdistyksen lausuntoon Iijoen-Oulujoen vesienhoitosuunnitelmasta. Olemme yhtä mieltä lausunnossa esitetyistä ajatuksista Kalimenjoen tilasta. Lausunto on jopa käänteentekevä. Lausunnossa käsityksemme mukaan ensi kertaa kiistetään, että Kalimenjoen tilaa heikentäisi ennen kaikkea rehevöityminen ja happamuus. Tämä on tiivistetty toimenpideohjelmassa näin:

”Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liiallinen ravinne- ja kiintoainekuormitus, mikä näkyy rehevöitymisenä. ” (s. 139)

Kalimenjoen ongelmat eivät kuitenkaan palaudu yksiselitteisesti liialliseen ravinne- ja kiintoaineskuormitukseen ja siitä seuraavaan rehevöitymiseen. Tällainen analyysi on sama kuin 2015 vesienhoitosuunnitelmassa, eikä siinä huomioida riittävästi raudan ja rauta-humuslaskeuman ongelmia ja niiden yhteyksiä maaperän mustaliuskeeseen ja sulfaattimaihin. Joessa ei näy erityistä rehevyyttä, esim. umpeenkasvua, kuin korkeintaan paikoittain. Joessa ei ole mitattu pahoja happamuusongelmiakaan, mutta joen ekologinen tila on silti silmin nähden heikko.

Haluaisimme painottaa mustaliuskeen (jota on paitsi kallioperässä myös laikkuina maaperässä) ja samantapaisten, mutta paljon nuorempien, sulfaattimaiden yksityiskohtaisempaa tutkimusta. Mutta ennen tätä olisi luotava nykytiedon valossa uudet selkeät ohjeistukset maan käytölle kaikessa kaivamisessa ja kuivattamisessa kuten metsäojituksissa, maansiirroissa, hulevesien käsittelyssä ja kaupunki-infran rakentamisessa. Kuten Kiimingin-Jäälin vesiensuojeluohjelman lausunnossa todetaan heidän kokemuksensa mukaan mm. monet perinteiset ojakatkot, lietekuopat ja laskeutusaltaat eivät alueella toimi. Tämä on tärkeä huomio!

Mutta yksityiskohtaisten ohjeiden lisäksi tarvitaan myös toimenpiteiden valvontaa. Olemme seuranneet alueemme maanrakennustöitä ja väliin on vaikea uskoa, että käytännön maanrakennustöissä määräyksistä huolimatta todella noudatettaisiin esim. sulfaattimaiden käsittelyn ohjeistuksia.

Kellon kyläyhdistys on edelleen halukas yhteistoimintaan alueen toimijoiden kanssa. Lopulta tavoitteisiin päästään vain joen ympäristöä käyttävien kanssa yhteistyössä.

 

Oulussa 10.5.2021

Kellon kyläyhdistyksen puolesta

 

Pertti Vuolteenaho

puheenjohtaja

 

 

Comments