Historia‎ > ‎

Kalimenoja kuntoon

Kalimenoja on luonnossa ja kartallakin vaatimattoman näköinen puro, joka toki suuosassa täyttää pienen joen kriteerit. Kuitenkin sillä on laaja vesistö, noin 20 lampea ja noin 10 sivujokea monine haaroineen. Se virtaa neljän kunnan alueella. Mikään valtaväylä se ei ole koskaan ollut, niinpä jokivartta ei seuraa maantie kuten sitä suurempia jokia, poikkeuksena on lyhyitä tienpätkiä siellä täällä. Niipä joki vilahtaa kulkijalle siltanäkymänä. Jokivarren asukkaille se on kuitenkin kotimaisemaa, jonka pitäisi olla hyvässä kunnossa.

Ylikiimingistä Perämerelle Kraaselin edustalle

Kalimenoja alkaa Ylikiimingin Rekikylän soista ja Lampelan Ahmasjärvestä. Oulun rajalla se laajenee Kalimenlammeksi, jonka ympäristöön Oulu on rakentanut retkeilypolun. Siitä pohjoiseen Kiimingin puolella on 56 metrin korkeudessa merenpinnasta Laivakangas jätinkirkkoineen. Kalimenoja jatkuu kiemurrellen Oulun puolella Saviharjun suuntaan, jossa sen varrella on jo asutusta, ja tulee Hönttämäen itälaidalle. Kuusamontien lähellä Korvenkylässä siihen laskee Kiimingistä Jäälinjärvestä lähtevä Jäälin asutustaajaman ja Välikylän läpi puikkelehtiva Jäälinoja. Jäälinjärvi saa vetensä kahdesta erämaajoesta sivuhaaroineen. Kuusamontien alitettuaan Kalimenoja virtaa Vesalanmäen ja Heikinharjun asutusalueiden välimaastossa. Heikinharjussa se saa lisävettä Huutilammesta, jonka rannat on merkitty suojelualueeksi. Sitten se virtaa jälleen asumattomia seutuja pitkin Alakyläntien alittaen Haukiputaalle.

Haukiputaalla Kalimenoja  virtaa aluksi Kalimenkylän läpi. Sen jälkeen siihen laskee Kellolammesta ja Lintumaansuosta vedet saava Nousiaisoja. Sitten se virtaa Kellon Asemakylän läpi Kellon keskustaan. Kellon keskustassa siihen laskee vielä Topinperän kosteikosta lähtevä Lahdenoja ja siihen yhtyvä Himottuoja, joka saa vetensä Hekkalanlahdesta ja se puolestaan umpeenkasvaneesta Takkurannanlahdesta, johon tulee pieni vesireitti Vainiolanjärvestä ja umpeutuneesta Keskijärvestä eli melko läheltä Haukiputaan kirkonkylää. Joki laskee mereen Kellon Kiviniemessä Tepon alueen ja Raamattuopiston välistä. Matka alkulähteiltä mereen on noin 50 kilometriä.

Mitä Kalime tarkoittaa?

Kalime-sanan alkuperä on hämärän peitossa. Kellon-Haukiputaan Kotiseutujulkaisu IV:ssä (1995) Jouko Vahtola sanoo, että nimen alkuperäksi on mahdotonta ajatella muuta kuin sanaa "kalin, kalimen, jota tavataan Savossa ja Kainuussa ja joka merkitsee nuotan peräosan ja siulaverkon välissä olevaa verkonosaa. Se, miten tämä sana on päätynyt kyseisen vesistön nimeämiseen, on jätettävä liki arvoitukseksi". Jos verkonosa on Kalime-nimen taustalla, se kertoisi, että Kalimenojassa tai ainakin Kalimenlammessa on jo varhain kalastettu, mikä olisi luonnollista, sillä varhaisina aikoina pienissä vesistöissä oli helpompi kalastaa kuin suurissa. Kuitenkin nimen alkuperää olisi syytä hakea muualtakin, vanhoista suomen ja saamen murteista.

Kalimenoja on merkitty eräässä 1700-luvun kartassa nimellä Kelloneå (Kellonjoki) ja toisessa sen suupuolta Kalewanjoen suuksi. Nimen selittämisessä olisi kielitieteilijöillä mielenkiintoinen tehtävä. Tässä yhteydessä jätämme arvelut näihin mainintoihin.

Kalimenojan varren muuta historiaa

Kalimenojan historia on ennen kaikkea maannousun historiaa. Voimakas maannousu on muokannut Kalimenojaa. Historiallista nimistötietoa on parhaiten Kellon alueelta, jossa maa on viimeisenä noussut merestä. Vielä 1500-luvulla koko Lahdenoja oli Kellonmeren Isolahtea, joka ulottui Takkurannalle Pöllönsaarelle asti. Nykyinen pieni järvi ja sen nimi Hekkalanlahti on yhtenä muistona noista ajoista. 1200-luvulla Pöllönsaari oli vielä saari ja meri ulottui Holstinmäelle tienoille saakka. Ajassa taaksepäin korkeuskäyriä tarkastellen voitaisiin seurata nuoren Kalimenojan syntyä ja kehitystä hyvinkin tarkasti. Maannoususta johtuen monia Kalimenojaan laskeneita sivuhaaroja ja lampia on soistunut ja kuivunut. Tätä on tehty myös ihmisten toimesta tahallisesti.

Kalimenojan varren muu historia on paljolti sen talojen historiaa myllyineen, suoniittyineen ja kalastuspaikkoineen. Paikallishistoriassa on mainintoja siltojen rakentamisesta ja vesistöjen laskemisesta ja jokien perkauksista. Sotahistoriaakin on. Isonvihan aikana 1719 käytiin ns. Kellon kahakka Kalimenojan sillan luona, jossa venäläinen sotapäällikkö putosi hevosen selästä ja hänen onnistui paeta. Pikkuvihan vuosista 1740-luvulta, jollon venäläiset ja ruotsalaiset sotajoukot kulkivat Rantatiellä edestakaisin, on tarinoita, kuinka ne vuoroin purkivat ja rakensivat Kalimenjoen siltaa.

Kalimenojan nykytila

Monet maatilojen ja omakotitalojen omistajat ovat pitäneet talojensa ympäristön hyvässä kunnossa, joten Kalimenojan varressa voi nähdä kauniita vesimaisemia. Kuitenkin vanhan tavan mukaan moni on laskenut siihen törkyäkin, ja suoja-alue peltojen ja rantojen välillä saattaa puuttua. Paikoin rannat ovat hoitamattomia ryteikköjä. Järvien vesipinnan laskemista ja purojen perkausta on tehty jokivarren muita asukkaita huomioonottamatta. Nykytilaa voi siis pitää huolestuttavana. Tuntuu omituiselta, että Oulun kaupungin, Kellonkylän ja Jäälin eli noin 20 000 asukkaan alueella saa niiden yhteinen vesistö olla niin huonossa tilassa.

Perkaamalla pusikot ja liiallinen puusto ja nostamalla vedenpintaa matalin kivipadoin Kalimenoja tulisi paljon nykyistä kauniimmaksi. Veden laatua voisi parantaa ja veden määrää lisätä, jos puututtaisiin sen latvoilla ja varressa olevien lampien kuntoon. Kalimenojassa voisi tulevaisuudessa olla hyviä uintipaikkoja ja melontaväyliä ja kalastuskin siinä voisi lisääntyä.

Kalimenojan kunnostus vaatisi rannan asukkaiden aloitteita ja ponnistuksia, joihin kuntien pitäisi osallistua. Ehkä myös Suomen valtio ja EU-rahoitus tulisivat avuksi. Osa siivoustyöstä voitaisiin tehdä rannanomistajien toimesta vaikka heti, mutta veden puhdistaminen ja vesimäärän lisääminen ruoppaamalla vaatii ensin koko vesistöalueen tutkimista ja virallisia lupia. Kalimenojan tapaisia pieniä taajamavesiä on muualla kunnostettu, joten mallejakin on saatavissa.

Martti Asunmaa
Pertti Vuolteenaho